Lastenkodilta

Täällä kun ottaa kameran esiin niin heti löytyy innokkaita kuvattavia ja kuvaajia! Lastenkodilla asuu 34 lasta ja  työntekijät perheineen. Lapsia siis vilisee ja kaikki tuntuu olevan kasvattavan kaikkia. Pikkutaloja on useita, jokaisella oma kasvimaansa. Nimiä en vieläkään muista kaikkia, mutta täällä äiti ja isä on aina vanhimman lapsen mukaan. Esim. Mama Msese ja Papa Good Luck. Hauska juttu musta ja helpottaa muistamista hieman. 

Joulu meni ja lapset sai jokainen yhden lahjan. Suurin osa pojista sai puvut, niitä pidettiinkin sitten monta päivää putkeen päällä. Ja lopulta krakoja löyty pitkin pihoja. Kirkkoonkin jaksettiin Suvin kanssa herätä. Joulupäivä vietettiin Mafingassa pyöräillen. 

 Kirkkokansaa

 Lahjoituksena tulleet värit ja paperi sai aikaan mylläkän. Innostuneimmat jakso piirtää mutta joku herkkutteli terät suihinsa. 

 Barrackan hammas saa kyytiä. Afrikassa ei käy hammaskeiju, tarkistettu on!

Mama Esau ja poika itse

Hyvää Joulua!

Kerkeän vielä varmasti toivottaa täällä kaikille Hyvät Joulut. Sain tänne Mafingaan niin odotetun vieraan, Suvin! Tontulakki ja kynttilät on kaikki mitä on samaa kotijoulussa. Jouluruoka oli paikallisen ravintolan ranskalaiset ja sitkeä liha. Josko huomenna saataisiin riisipuuro keitettyä.Tunnelmaa tuo pätkivä Jouluradio ja puhelut kotoa. Huomenna herätään kirkkoon jos Suvi jaksaa! Suvilta sain joululahjankin. Ite se puolestaan sai poliisilta joululahjan, 50 euron sakon matkustamisesta ilman passia. Korruptoituneelta hepulta tais puuttua joulukinkku ja paljon muutakin. 

Pepin lahjoitus

Peppi 7v halusi myös lahjoittaa jotakin kun kuuli että Leppäset kerää varoja Maryn koulun kunnostukseen. Yhdessä sitten päätettiin että muistipeli olisi mukava. Koululaisten lisäksi pelistä innostuivat Maryn omat lapset ja peliä on pelattu niin innokkaasti että kortit eivät meinaa kestää menoa. Kuvat pelitohinasta on ottanut Paavo Pykäläinen. Pienestä Pepistä ylpeä täti fiiliselee tällä hetkellä Jouluradiota Mafingan lastenkodilla.  

Maasai

Ngorongoron puistossa vierailtiin myös maasai heimon kylässä. Sisäänpääsy kylään maksoi koko porukalta noin 25 euroa. Naiset ja miehet tanssivat tervetuliasiksi tanssin ja lauloivat. Päästiin kurkkaamaan heimolaisten koteihin, jotka on lannasta tehtyjä pikku majoja. Reunoilla on makuusopet ja keskellä nuotio ja katossa pieni reikä savulle. Koko poppoo tuoksuikin voimakkaasti savulle. Lapset oli räkänokkasia ja rähmäsilmäsiä, mutta silti niin suloisia! Vierailusta jäi kuitenkin jokseenkin ontto fiilis. Neljä loisteputkea pällistelemässä kameroineen. Ja eipä maasaitkaan näyttäneet ikionnellisilta saadessaan vieraita. 

                                                            Kylän oma koulu

                                                                         Naiset

                                                                    Miesten tanssi

Safarilta 

Nyt onkin mennyt pitkä aika sitten viime postauksen. Ollaan oltu reissussa useampi viikko ja piipahdettu vain kotona hotellilla. Pesty pyykit ja nostettu reput taas selkään. 

Arushaan matkattiin Venla ja Jaakko mukana. Bussimatka sinne meni jokseenkin rattoisasti ilmastoidussa autossa. Arusha ei itsessään ollut mitään kovin erikoista, mutta hostellin suihkusta tuli lämmintä vettä ja ravintolasta sai perunamuussia. Luksusta Surveyn kotihotellin kylmään suihkuun ja ravintolan riisiin!

Safarille lähdetiin Ngorongoron ja Tarangiran luonnonpuistoihin. Jälkimmäisessä nähtiin norsuja laumoittain ja muutamia giraffeja ja seebroja. Ngorongorossa taas leijonia, gepardi ja kaukana kiikareiden päässä sarvikuono. Yötä oltiin teltoissa, joissa oli oikeat sängyt. Eli ei kovinkaan huonot retkiolosuhteet loppujen lopuksi. Alla kovalla innolla räpsittyjä kuvia, joita lötyy arkistosta satoja! 

Alimmaisena Arushan sympaattisin afrikkailainen!

                                                                         Pikkuinen

                                                         Huoleton mama kärkkymässä evästä

                                                                       Nauraja

                                                      True African by bottom of his heart

                                     Sähköttä mutta sadetta saadaan

Viikonlopun rantaloma on ohi. Kipepeon lomakohde toimi juuri muutamaksi yöksi. Paikka kuhisi tuhatjalkaisia. Armottoman ahdistuksen aiheutti pyyhkeellä pötköttävä kaveri kun olin jo kerennyt kasvoni kuivata samaiseen rättiin. Piti hakea naapurin ronski Venla apuun.

Yövyttiin rannalla bandoissa, joissa ei ole lattiaa, katto on tehty palmunlehdistä ja muutenkin asunto on tehty luonnonmateriaalista. Joten rakoja löytyy. Aamulla huononäköisinä hyttysverkon takaa tihrustettiin Suvin kanssa käärmettä oven yläpuolelta. Onneksi bongattiin vielä muutama jalka ja tajuttiin että puolenmetrin gekko vain meitä herätti. Lisää sydämentykytystä aiheutti pimeydestä nenän eteen ilmestyvä vartija. Pimeä yö ja musta mies on kammottava yhdistelmä, se kun kerkeää viereen ennen kun tajuaa mitään. Koko ranta raikui sitten hyytävästä karjaisusta!

Paikasta ei ole kuvia koska siellä satoi suurimman osan ajasta, mutta lomakatalogeista löytyy samanlaisia paikkoja paljon! Kuvassa pankkikortti tuo mittasuhteita esiin mutta saa samalla kertoa että hinnat olivat korkeat.

Alkuviikonkin on sadetta piisannut, ja hyönteisiä samalla. Sähköt oli eilen poissa pitkän tovin, vilukissana mua ei juurikaan haitannut että ilmastoinia ei saanut päälle! Aurinkopaneelin sähkö toi valoa joten ihan pimeässä ei tarvinnut olla.

Suvin kanssa käytiin eilen muutamassa sairaalassa tarjoutumassa töihin ja siinä samalla sitten ministeriössäkin. Edessä todennäköisesti hillitön paperisota jos auttaa haluaa. Loppuviikolle on suunnitelmissa Arushaan ja safarille lähtö.

                                 Rakkautta ensisilmäyksellä

Eilen tasoittelin Suvin ja Venlan hiuksia hotellin edessä. Joku kysy kummissaan että hullujako ootte, täällä naiset maksaa isoja rahoja jotta saa pitkät hiukset. Niimpä, jos täällä näkee naisella tukan yli korvanlehden voi olla melko varma että se on tekotukkaa.

Otsikon rakkaus sattui samassa hommassa kun kylällä pyörivä masai poikanen tuli myös kumastelemaan meidän salonia. Suvin vaalea, suora tukka teki mieheen ison vaikutuksen. Pinnin virkaa suorittaessa miekkonen sai toisen paikallisen avulla tarkistettua että Suvi on naimaton.  Esitteli mies siinä sitten vielä keppinsä ja reidessä olevan arven joka oli satttunut leijonaa keihästäessä. Ei Suvi innostunut!

Eilen vierailtiin Maryn koululla johon Venla ja Jaakko on kerännyt rahaa. Siellä alkaa olla jokseenkin valmista, pulpetteja nakutellaan, seiniä maalataan ja viereen nousee vielä vessa. Tai laskee kun täällä kaivetaan iso kuoppa ja ympärille seinää vähän suojaksi. Auttamassa on myös ollut suomalaiset Paavo ja Emilia. Koululaiset oli jo lopettaneet kun mentiin koululle mutta Maryn omat lapset oli paikalla.

Tämän paikan valokuvauskäytäntö on vielä hieman hakusessa. Kokeneitten mukaan ihmiset ei juuri tykkää tulla kuvauksi. Enkä osaa vielä kysyä swahiliksi lupaa. Maryn lapsia uskalsin kuvata arkailematta joten alla kuvia siltä reissulta sekä muutama muu.

Viikonlopuksi paetaan koko kuuden hengen porukka Kigamboniin rannalle. Sieltä terveiset ensi viikolla!

                                                             Maryn perheen pihapiiriä

                                                                          Torilta

                                                       Aamupalalla Suvi, Emilia j Venla

                                                                        Limsalla

                                                           Glory, Paolo ja Alex

                                                                      Paolo 7v

                                                      Jaakon ja Paavon pikku apuri Paolo

                                       Friends and home found!
Siitä ihanasta pariskunnasta joka järjesti meille hotellin ja kyydin lentokentältä ei ole nyt kuvaa koska rouva makaa kuumeessa verkon alla. Helsinki-Vantaan lentokentältä tänne on kuitenkin pitkä matka ja aikaakin kulunut sopivasti. Vaikka mitä on kerennyt tapahtuakin.

Heti ensimmäinen yllätys oli lentokentällä kun vähemmän ystävällinen Turkish Airlinesin virkailija ei suostunut päästämään meitä koneeseen. Matkalippu Tansaniasta pois olisi pitänyt olla kuukauden sisään. Senegalin lippu 16.4.12 ei kelvannut lainkaan. Vartissa saatiin kalliit liput Livingstoneen ja päästiin kohti Istanbulia.

Istanbul yllätti kivasti. Hotelli oli hyvä ja sininen moskeijakin nähtiin. Kiitos vaan Abdullah! Pientä opaskierrosta vastaan piti kiertää sukulaisten ja tuttujen mattokaupat. Illalliskutsuakin tuli kun herra kuuli että neiti-ihmisiä ollaan. Perheessä olisi kuulemma vielä naimattomia poikia. Luvattiin palata asiaan paluumatkalla.

Täällä riittää lämpöä ja kosteutta! Ihmiset tuntuu olevan vähemmän nauravaisia kuin Lännessä. Rauhassa saa hyvinkin olla. Laitan vielä muutaman kuvan kunhan kerkeän kaivaa kameran mukaan.

Kaikki mukana?

Lähtöön on vielä viikko, johon kuuluu työpäiviäkin neljä. Hoidettavia asioita löytyy vielä listallinen, tai oikeastaan listaakaan ei ole vielä tehty. Perinteisesti asiat jää minulta viime tinkaan. Jotain ainakin olen saanut aikaan, luotua blogin! Täältä on hyvä kiinnostuneiden seurata minun ja Suvin seikkailuja Afrikassa.

Sen verran on asiat järjestyksessä että tavarat on muutettu siskon luokse, rokotukset hoidettu, passin voimassaolo tarkastettu ja vakuutus on maksua vaille voimassa. Rinkka ja hellemekot on kaivettu muuttokuormasta. Ja matkarahatkin alkavat olla kasassa (myös rahoittajat on tiedossa mahdollisen konkurssin varalta). Nyt sitten odotellaan!

 Kuvan pikkumies ei vielä pääse kummitädin kanssa reissuun! Tavarat olisi mahduttava tähän 65L rinkkaan. Noel 7kk ja 8kg ainakin menee sisään heittämällä.