Sähköttä mutta sadetta saadaan
Viikonlopun rantaloma on ohi. Kipepeon lomakohde toimi juuri muutamaksi yöksi. Paikka kuhisi tuhatjalkaisia. Armottoman ahdistuksen aiheutti pyyhkeellä pötköttävä kaveri kun olin jo kerennyt kasvoni kuivata samaiseen rättiin. Piti hakea naapurin ronski Venla apuun.
Yövyttiin rannalla bandoissa, joissa ei ole lattiaa, katto on tehty palmunlehdistä ja muutenkin asunto on tehty luonnonmateriaalista. Joten rakoja löytyy. Aamulla huononäköisinä hyttysverkon takaa tihrustettiin Suvin kanssa käärmettä oven yläpuolelta. Onneksi bongattiin vielä muutama jalka ja tajuttiin että puolenmetrin gekko vain meitä herätti. Lisää sydämentykytystä aiheutti pimeydestä nenän eteen ilmestyvä vartija. Pimeä yö ja musta mies on kammottava yhdistelmä, se kun kerkeää viereen ennen kun tajuaa mitään. Koko ranta raikui sitten hyytävästä karjaisusta!
Paikasta ei ole kuvia koska siellä satoi suurimman osan ajasta, mutta lomakatalogeista löytyy samanlaisia paikkoja paljon! Kuvassa pankkikortti tuo mittasuhteita esiin mutta saa samalla kertoa että hinnat olivat korkeat.
Alkuviikonkin on sadetta piisannut, ja hyönteisiä samalla. Sähköt oli eilen poissa pitkän tovin, vilukissana mua ei juurikaan haitannut että ilmastoinia ei saanut päälle! Aurinkopaneelin sähkö toi valoa joten ihan pimeässä ei tarvinnut olla.
Suvin kanssa käytiin eilen muutamassa sairaalassa tarjoutumassa töihin ja siinä samalla sitten ministeriössäkin. Edessä todennäköisesti hillitön paperisota jos auttaa haluaa. Loppuviikolle on suunnitelmissa Arushaan ja safarille lähtö.
tiistai 15. marraskuuta 2011
perjantai 11. marraskuuta 2011
Rakkautta ensisilmäyksellä
Eilen tasoittelin Suvin ja Venlan hiuksia hotellin edessä. Joku kysy kummissaan että hullujako ootte, täällä naiset maksaa isoja rahoja jotta saa pitkät hiukset. Niimpä, jos täällä näkee naisella tukan yli korvanlehden voi olla melko varma että se on tekotukkaa.
Otsikon rakkaus sattui samassa hommassa kun kylällä pyörivä masai poikanen tuli myös kumastelemaan meidän salonia. Suvin vaalea, suora tukka teki mieheen ison vaikutuksen. Pinnin virkaa suorittaessa miekkonen sai toisen paikallisen avulla tarkistettua että Suvi on naimaton. Esitteli mies siinä sitten vielä keppinsä ja reidessä olevan arven joka oli satttunut leijonaa keihästäessä. Ei Suvi innostunut!
Eilen vierailtiin Maryn koululla johon Venla ja Jaakko on kerännyt rahaa. Siellä alkaa olla jokseenkin valmista, pulpetteja nakutellaan, seiniä maalataan ja viereen nousee vielä vessa. Tai laskee kun täällä kaivetaan iso kuoppa ja ympärille seinää vähän suojaksi. Auttamassa on myös ollut suomalaiset Paavo ja Emilia. Koululaiset oli jo lopettaneet kun mentiin koululle mutta Maryn omat lapset oli paikalla.
Tämän paikan valokuvauskäytäntö on vielä hieman hakusessa. Kokeneitten mukaan ihmiset ei juuri tykkää tulla kuvauksi. Enkä osaa vielä kysyä swahiliksi lupaa. Maryn lapsia uskalsin kuvata arkailematta joten alla kuvia siltä reissulta sekä muutama muu.
Viikonlopuksi paetaan koko kuuden hengen porukka Kigamboniin rannalle. Sieltä terveiset ensi viikolla!
Maryn perheen pihapiiriä
Torilta
Aamupalalla Suvi, Emilia j Venla
Limsalla
Glory, Paolo ja Alex
Paolo 7v
Jaakon ja Paavon pikku apuri Paolo
Eilen tasoittelin Suvin ja Venlan hiuksia hotellin edessä. Joku kysy kummissaan että hullujako ootte, täällä naiset maksaa isoja rahoja jotta saa pitkät hiukset. Niimpä, jos täällä näkee naisella tukan yli korvanlehden voi olla melko varma että se on tekotukkaa.
Otsikon rakkaus sattui samassa hommassa kun kylällä pyörivä masai poikanen tuli myös kumastelemaan meidän salonia. Suvin vaalea, suora tukka teki mieheen ison vaikutuksen. Pinnin virkaa suorittaessa miekkonen sai toisen paikallisen avulla tarkistettua että Suvi on naimaton. Esitteli mies siinä sitten vielä keppinsä ja reidessä olevan arven joka oli satttunut leijonaa keihästäessä. Ei Suvi innostunut!
Eilen vierailtiin Maryn koululla johon Venla ja Jaakko on kerännyt rahaa. Siellä alkaa olla jokseenkin valmista, pulpetteja nakutellaan, seiniä maalataan ja viereen nousee vielä vessa. Tai laskee kun täällä kaivetaan iso kuoppa ja ympärille seinää vähän suojaksi. Auttamassa on myös ollut suomalaiset Paavo ja Emilia. Koululaiset oli jo lopettaneet kun mentiin koululle mutta Maryn omat lapset oli paikalla.
Tämän paikan valokuvauskäytäntö on vielä hieman hakusessa. Kokeneitten mukaan ihmiset ei juuri tykkää tulla kuvauksi. Enkä osaa vielä kysyä swahiliksi lupaa. Maryn lapsia uskalsin kuvata arkailematta joten alla kuvia siltä reissulta sekä muutama muu.
Viikonlopuksi paetaan koko kuuden hengen porukka Kigamboniin rannalle. Sieltä terveiset ensi viikolla!
Maryn perheen pihapiiriä
Torilta
Aamupalalla Suvi, Emilia j Venla
Limsalla
Glory, Paolo ja Alex
Paolo 7v
Jaakon ja Paavon pikku apuri Paolo
tiistai 8. marraskuuta 2011
Friends and home found!
Siitä ihanasta pariskunnasta joka järjesti meille hotellin ja kyydin lentokentältä ei ole nyt kuvaa koska rouva makaa kuumeessa verkon alla. Helsinki-Vantaan lentokentältä tänne on kuitenkin pitkä matka ja aikaakin kulunut sopivasti. Vaikka mitä on kerennyt tapahtuakin.
Heti ensimmäinen yllätys oli lentokentällä kun vähemmän ystävällinen Turkish Airlinesin virkailija ei suostunut päästämään meitä koneeseen. Matkalippu Tansaniasta pois olisi pitänyt olla kuukauden sisään. Senegalin lippu 16.4.12 ei kelvannut lainkaan. Vartissa saatiin kalliit liput Livingstoneen ja päästiin kohti Istanbulia.
Istanbul yllätti kivasti. Hotelli oli hyvä ja sininen moskeijakin nähtiin. Kiitos vaan Abdullah! Pientä opaskierrosta vastaan piti kiertää sukulaisten ja tuttujen mattokaupat. Illalliskutsuakin tuli kun herra kuuli että neiti-ihmisiä ollaan. Perheessä olisi kuulemma vielä naimattomia poikia. Luvattiin palata asiaan paluumatkalla.
Täällä riittää lämpöä ja kosteutta! Ihmiset tuntuu olevan vähemmän nauravaisia kuin Lännessä. Rauhassa saa hyvinkin olla. Laitan vielä muutaman kuvan kunhan kerkeän kaivaa kameran mukaan.
Siitä ihanasta pariskunnasta joka järjesti meille hotellin ja kyydin lentokentältä ei ole nyt kuvaa koska rouva makaa kuumeessa verkon alla. Helsinki-Vantaan lentokentältä tänne on kuitenkin pitkä matka ja aikaakin kulunut sopivasti. Vaikka mitä on kerennyt tapahtuakin.
Heti ensimmäinen yllätys oli lentokentällä kun vähemmän ystävällinen Turkish Airlinesin virkailija ei suostunut päästämään meitä koneeseen. Matkalippu Tansaniasta pois olisi pitänyt olla kuukauden sisään. Senegalin lippu 16.4.12 ei kelvannut lainkaan. Vartissa saatiin kalliit liput Livingstoneen ja päästiin kohti Istanbulia.
Istanbul yllätti kivasti. Hotelli oli hyvä ja sininen moskeijakin nähtiin. Kiitos vaan Abdullah! Pientä opaskierrosta vastaan piti kiertää sukulaisten ja tuttujen mattokaupat. Illalliskutsuakin tuli kun herra kuuli että neiti-ihmisiä ollaan. Perheessä olisi kuulemma vielä naimattomia poikia. Luvattiin palata asiaan paluumatkalla.
Täällä riittää lämpöä ja kosteutta! Ihmiset tuntuu olevan vähemmän nauravaisia kuin Lännessä. Rauhassa saa hyvinkin olla. Laitan vielä muutaman kuvan kunhan kerkeän kaivaa kameran mukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)